kraka

See also: Kraka, Kraká, kráka, and kråka

Finnish

Etymology

From Swedish krage.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkrɑkɑ/, [ˈkrɑ̝kɑ̝]
• Rhymes: -ɑkɑ
• Syllabification^(key): kra‧ka

Noun

kraka (slang)

1. tie, necktie

Declension

Inflection of kraka (Kotus type 9/kala, no gradation)
nominative		kraka	krakat
genitive		krakan	krakojen
partitive		krakaa	krakoja
illative		krakaan	krakoihin
		singular	plural
nominative		kraka	krakat
accusative	nom.	kraka	krakat
	gen.	krakan
genitive		krakan	krakojen krakain rare
partitive		krakaa	krakoja
inessive		krakassa	krakoissa
elative		krakasta	krakoista
illative		krakaan	krakoihin
adessive		krakalla	krakoilla
ablative		krakalta	krakoilta
allative		krakalle	krakoille
essive		krakana	krakoina
translative		krakaksi	krakoiksi
abessive		krakatta	krakoitta
instructive		—	krakoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kraka (Kotus type 9/kala, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative krakani krakani accusative nom. krakani krakani gen. krakani genitive krakani krakojeni krakaini rare partitive krakaani krakojani inessive krakassani krakoissani elative krakastani krakoistani illative krakaani krakoihini adessive krakallani krakoillani ablative krakaltani krakoiltani allative krakalleni krakoilleni essive krakanani krakoinani translative krakakseni krakoikseni abessive krakattani krakoittani instructive — — comitative — krakoineni second-person singular possessor singular plural nominative krakasi krakasi accusative nom. krakasi krakasi gen. krakasi genitive krakasi krakojesi krakaisi rare partitive krakaasi krakojasi inessive krakassasi krakoissasi elative krakastasi krakoistasi illative krakaasi krakoihisi adessive krakallasi krakoillasi ablative krakaltasi krakoiltasi allative krakallesi krakoillesi essive krakanasi krakoinasi translative krakaksesi krakoiksesi abessive krakattasi krakoittasi instructive — — comitative — krakoinesi first-person plural possessor singular plural nominative krakamme krakamme accusative nom. krakamme krakamme gen. krakamme genitive krakamme krakojemme krakaimme rare partitive krakaamme krakojamme inessive krakassamme krakoissamme elative krakastamme krakoistamme illative krakaamme krakoihimme adessive krakallamme krakoillamme ablative krakaltamme krakoiltamme allative krakallemme krakoillemme essive krakanamme krakoinamme translative krakaksemme krakoiksemme abessive krakattamme krakoittamme instructive — — comitative — krakoinemme second-person plural possessor singular plural nominative krakanne krakanne accusative nom. krakanne krakanne gen. krakanne genitive krakanne krakojenne krakainne rare partitive krakaanne krakojanne inessive krakassanne krakoissanne elative krakastanne krakoistanne illative krakaanne krakoihinne adessive krakallanne krakoillanne ablative krakaltanne krakoiltanne allative krakallenne krakoillenne essive krakananne krakoinanne translative krakaksenne krakoiksenne abessive krakattanne krakoittanne instructive — — comitative — krakoinenne third-person possessor singular plural nominative krakansa krakansa accusative nom. krakansa krakansa gen. krakansa genitive krakansa krakojensa krakainsa rare partitive krakaansa krakojaan krakojansa inessive krakassaan krakassansa krakoissaan krakoissansa elative krakastaan krakastansa krakoistaan krakoistansa illative krakaansa krakoihinsa adessive krakallaan krakallansa krakoillaan krakoillansa ablative krakaltaan krakaltansa krakoiltaan krakoiltansa allative krakalleen krakallensa krakoilleen krakoillensa essive krakanaan krakanansa krakoinaan krakoinansa translative krakakseen krakaksensa krakoikseen krakoiksensa abessive krakattaan krakattansa krakoittaan krakoittansa instructive — — comitative — krakoineen krakoinensa

Further reading

• “kraka”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Norwegian Nynorsk

Etymology

From Old Norse kraka.

Verb

kraka (present tense krakar, past tense kraka, past participle kraka, passive infinitive krakast, present participle krakande, imperative kraka/krak)

1. to crawl

   Synonyms: kreke, kravle, krype, krabbe

2. (of an anchor) to glide across the ocean floor

Serbo-Croatian

Noun

kraka (Cyrillic spelling крака)

1. genitive singular of krak