kanittaa

Finnish

Etymology

kani (“pawn shop”) +‎ -ttaa

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑnitːɑːˣ/, [ˈkɑ̝nit̪ːɑ̝ː(ʔ)]
• Rhymes: -ɑnitːɑː
• Syllabification^(key): ka‧nit‧taa

Verb

kanittaa

1. To pawn

   Täytyy kanittaa kamppeita että saa velan maksettua.

   I have to pawn stuff to pay my debt.

   Kanitin kitaran ja plektran.

   I pawned the guitar and plectrum.

2. To catch, snag, stick, tangle

   Mistä se kaapeli taas kanittaa?

   Where's the cable catching again?

Conjugation

Inflection of kanittaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kanitan	en kanita	1st sing.	olen kanittanut	en ole kanittanut
2nd sing.		kanitat	et kanita	2nd sing.	olet kanittanut	et ole kanittanut
3rd sing.		kanittaa	ei kanita	3rd sing.	on kanittanut	ei ole kanittanut
1st plur.		kanitamme	emme kanita	1st plur.	olemme kanittaneet	emme ole kanittaneet
2nd plur.		kanitatte	ette kanita	2nd plur.	olette kanittaneet	ette ole kanittaneet
3rd plur.		kanittavat	eivät kanita	3rd plur.	ovat kanittaneet	eivät ole kanittaneet
passive		kanitetaan	ei kaniteta	passive	on kanitettu	ei ole kanitettu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kanitin	en kanittanut	1st sing.	olin kanittanut	en ollut kanittanut
2nd sing.		kanitit	et kanittanut	2nd sing.	olit kanittanut	et ollut kanittanut
3rd sing.		kanitti	ei kanittanut	3rd sing.	oli kanittanut	ei ollut kanittanut
1st plur.		kanitimme	emme kanittaneet	1st plur.	olimme kanittaneet	emme olleet kanittaneet
2nd plur.		kanititte	ette kanittaneet	2nd plur.	olitte kanittaneet	ette olleet kanittaneet
3rd plur.		kanittivat	eivät kanittaneet	3rd plur.	olivat kanittaneet	eivät olleet kanittaneet
passive		kanitettiin	ei kanitettu	passive	oli kanitettu	ei ollut kanitettu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kanittaisin	en kanittaisi	1st sing.	olisin kanittanut	en olisi kanittanut
2nd sing.		kanittaisit	et kanittaisi	2nd sing.	olisit kanittanut	et olisi kanittanut
3rd sing.		kanittaisi	ei kanittaisi	3rd sing.	olisi kanittanut	ei olisi kanittanut
1st plur.		kanittaisimme	emme kanittaisi	1st plur.	olisimme kanittaneet	emme olisi kanittaneet
2nd plur.		kanittaisitte	ette kanittaisi	2nd plur.	olisitte kanittaneet	ette olisi kanittaneet
3rd plur.		kanittaisivat	eivät kanittaisi	3rd plur.	olisivat kanittaneet	eivät olisi kanittaneet
passive		kanitettaisiin	ei kanitettaisi	passive	olisi kanitettu	ei olisi kanitettu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kanita	älä kanita	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kanittakoon	älköön kanittako	3rd sing.	olkoon kanittanut	älköön olko kanittanut
1st plur.		kanittakaamme	älkäämme kanittako	1st plur.	—	—
2nd plur.		kanittakaa	älkää kanittako	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kanittakoot	älkööt kanittako	3rd plur.	olkoot kanittaneet	älkööt olko kanittaneet
passive		kanitettakoon	älköön kanitettako	passive	olkoon kanitettu	älköön olko kanitettu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kanittanen	en kanittane	1st sing.	lienen kanittanut	en liene kanittanut
2nd sing.		kanittanet	et kanittane	2nd sing.	lienet kanittanut	et liene kanittanut
3rd sing.		kanittanee	ei kanittane	3rd sing.	lienee kanittanut	ei liene kanittanut
1st plur.		kanittanemme	emme kanittane	1st plur.	lienemme kanittaneet	emme liene kanittaneet
2nd plur.		kanittanette	ette kanittane	2nd plur.	lienette kanittaneet	ette liene kanittaneet
3rd plur.		kanittanevat	eivät kanittane	3rd plur.	lienevät kanittaneet	eivät liene kanittaneet
passive		kanitettaneen	ei kanitettane	passive	lienee kanitettu	ei liene kanitettu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kanittaa		present	kanittava	kanitettava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kanittaakseni kanittaaksemme 2nd kanittaaksesi kanittaaksenne 3rd kanittaakseen kanittaaksensa		past	kanittanut	kanitettu
2nd	inessive2	kanittaessa	kanitettaessa	agent3	kanittama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kanittaessani kanittaessamme 2nd kanittaessasi kanittaessanne 3rd kanittaessaan kanittaessansa		negative	kanittamaton
	instructive	kanittaen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). * The third-person singular indicative form kanittaa does not exhibit final gemination, unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.
3rd	inessive	kanittamassa	—
	elative	kanittamasta	—
	illative	kanittamaan	—
	adessive	kanittamalla	—
	abessive	kanittamatta	—
	instructive	kanittaman	kanitettaman
4th4	verbal noun	kanittaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kanittamaisillani kanittamaisillamme 2nd kanittamaisillasi kanittamaisillanne 3rd kanittamaisillaan kanittamaisillansa

Derived terms

• kanittaminen

 

Further reading

• “kanittaa”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02

Anagrams

• akanttia, nakittaa