rikkinäin

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From rikki (broken) +‎ -näin. Akin to Finnish rikkinäinen.

Pronunciation

[edit]

Adjective

[edit]

rikkinäin (comparative rikkinäisemp)

  1. broken

Declension

[edit]
Declension of rikkinäin (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative rikkinäin rikkinäiset
genitive rikkinäisen rikkinäisiin
partitive rikkinäistä, rikkinäist rikkinäisiä
illative rikkinäisee rikkinäisii
inessive rikkinäisees rikkinäisiis
elative rikkinäisest rikkinäisist
allative rikkinäiselle rikkinäisille
adessive rikkinäiseel rikkinäisiil
ablative rikkinäiselt rikkinäisilt
translative rikkinäiseks rikkinäisiks
essive rikkinäisennä, rikkinäiseen rikkinäisinnä, rikkinäisiin
exessive1) rikkinäisent rikkinäisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 478