kulakka

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

Borrowed from Russian кулак (kulak).

Pronunciation

[edit]

Noun

[edit]

kulakka

  1. fist
    • 1937, N. A. Iljin, Lukukirja: Inkeroisia alkușkouluja vart (kolmas osa), Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 29:
      Kerta daaƶe otti hänen revon korvan kulakkaa, repi i saoi veenost:
      One time he even took his fox's ear into his fist, he tore and said slowly:
  2. (historical) kulak
    • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by P. I. Maksimov and N. A. Iljin, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun neljättä klaassaa vart (toine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 64:
      Senen peräst höö olivat ain kulakkoin ja pomessikkoin rööstettävännä.
      Due to this they were always being robbed by kulaks and landlords.

Declension

[edit]
Declension of kulakka (type 3/kana, kk-k gradation)
singular plural
nominative kulakka kulakat
genitive kulakan kulakkoin
partitive kulakkaa kulakkoja
illative kulakkaa kulakkoihe
inessive kulakaas kulakois
elative kulakast kulakoist
allative kulakalle kulakoille
adessive kulakaal kulakoil
ablative kulakalt kulakoilt
translative kulakaks kulakoiks
essive kulakkanna, kulakkaan kulakkoinna, kulakkoin
exessive1) kulakkant kulakkoint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

[edit]

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 216