kirkonmänö

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Ingrian

[edit]

Etymology

[edit]

From kirkon (of a church) +‎ mänö (going).

Pronunciation

[edit]
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkirkonˌmænø/, [ˈkirkŏ̞mˌmænø̞]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkirkonˌmænø/, [ˈkirɡ̊o̞mˌmænø̞]
  • Rhymes: -ænø
  • Hyphenation: kir‧kon‧mä‧nö

Noun

[edit]

kirkonmänö

  1. divine service

Declension

[edit]
Declension of kirkonmänö (type 4/koivu, no gradation, gemination)
singular plural
nominative kirkonmänö kirkonmänöt
genitive kirkonmänön kirkonmännöin, kirkonmänölöin
partitive kirkonmännöä kirkonmänöjä, kirkonmänölöjä
illative kirkonmännöö kirkonmännöi, kirkonmänölöihe
inessive kirkonmänös kirkonmänöis, kirkonmänölöis
elative kirkonmänöst kirkonmänöist, kirkonmänölöist
allative kirkonmänölle kirkonmänöille, kirkonmänölöille
adessive kirkonmänöl kirkonmänöil, kirkonmänölöil
ablative kirkonmänölt kirkonmänöilt, kirkonmänölöilt
translative kirkonmänöks kirkonmänöiks, kirkonmänölöiks
essive kirkonmänönnä, kirkonmännöön kirkonmänöinnä, kirkonmänölöinnä, kirkonmännöin, kirkonmänölöin
exessive1) kirkonmänönt kirkonmänöint, kirkonmänölöint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

[edit]
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 167