Helsingör

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: Helsingør

Finnish

[edit]
Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

Etymology

[edit]

From Danish Helsingør (possibly through Swedish Helsingör). Compare also Helsinki (both can be possibly traced back to a common root, Old Norse hals).

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhelsiŋːø(ː)r/, [ˈhe̞ls̠iŋːø̞(ː)r]
  • Rhymes: -elsiŋːør
  • Syllabification(key): Hel‧sin‧gör

Proper noun

[edit]

Helsingör

  1. Elsinore (a city in northern Zealand, Denmark)

Declension

[edit]
Inflection of Helsingör (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative Helsingör
genitive Helsingörin
partitive Helsingöriä
illative Helsingöriin
singular plural
nominative Helsingör
accusative nom. Helsingör
gen. Helsingörin
genitive Helsingörin
partitive Helsingöriä
inessive Helsingörissä
elative Helsingöristä
illative Helsingöriin
adessive Helsingörillä
ablative Helsingöriltä
allative Helsingörille
essive Helsingörinä
translative Helsingöriksi
abessive Helsingörittä
instructive
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of Helsingör (Kotus type 5/risti, no gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative Helsingörini
accusative nom. Helsingörini
gen. Helsingörini
genitive Helsingörini
partitive Helsingöriäni
inessive Helsingörissäni
elative Helsingöristäni
illative Helsingöriini
adessive Helsingörilläni
ablative Helsingöriltäni
allative Helsingörilleni
essive Helsingörinäni
translative Helsingörikseni
abessive Helsingörittäni
instructive
comitative
second-person singular possessor
singular plural
nominative Helsingörisi
accusative nom. Helsingörisi
gen. Helsingörisi
genitive Helsingörisi
partitive Helsingöriäsi
inessive Helsingörissäsi
elative Helsingöristäsi
illative Helsingöriisi
adessive Helsingörilläsi
ablative Helsingöriltäsi
allative Helsingörillesi
essive Helsingörinäsi
translative Helsingöriksesi
abessive Helsingörittäsi
instructive
comitative
first-person plural possessor
singular plural
nominative Helsingörimme
accusative nom. Helsingörimme
gen. Helsingörimme
genitive Helsingörimme
partitive Helsingöriämme
inessive Helsingörissämme
elative Helsingöristämme
illative Helsingöriimme
adessive Helsingörillämme
ablative Helsingöriltämme
allative Helsingörillemme
essive Helsingörinämme
translative Helsingöriksemme
abessive Helsingörittämme
instructive
comitative
second-person plural possessor
singular plural
nominative Helsingörinne
accusative nom. Helsingörinne
gen. Helsingörinne
genitive Helsingörinne
partitive Helsingöriänne
inessive Helsingörissänne
elative Helsingöristänne
illative Helsingöriinne
adessive Helsingörillänne
ablative Helsingöriltänne
allative Helsingörillenne
essive Helsingörinänne
translative Helsingöriksenne
abessive Helsingörittänne
instructive
comitative
third-person possessor
singular plural
nominative Helsingörinsä
accusative nom. Helsingörinsä
gen. Helsingörinsä
genitive Helsingörinsä
partitive Helsingöriään
Helsingöriänsä
inessive Helsingörissään
Helsingörissänsä
elative Helsingöristään
Helsingöristänsä
illative Helsingöriinsä
adessive Helsingörillään
Helsingörillänsä
ablative Helsingöriltään
Helsingöriltänsä
allative Helsingörilleen
Helsingörillensä
essive Helsingörinään
Helsingörinänsä
translative Helsingörikseen
Helsingöriksensä
abessive Helsingörittään
Helsingörittänsä
instructive
comitative

Swedish

[edit]
Swedish Wikipedia has an article on:
Wikipedia sv

Etymology

[edit]

From Danish Helsingør, perhaps a derivation of hals (narrow strait, literally throat; neck), from Old Norse hals, from Proto-Germanic *halsaz, from Proto-Indo-European *kólsos. Compare also Helsingborg, Helsingfors and Hälsingland.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈhɛlsɪŋˌøːr/

Proper noun

[edit]

Helsingör n (genitive Helsingörs)

  1. Elsinore (a city in northern Zealand, Denmark)